Kilpirauhastulehdus eli autoimmuunityreoidiitti

Tietoa potilaalle ja vanhemmille

Jorma Mäenpää (HYKS)
Kirsti Näntö-Salonen (TYKS)

Esiintyvyys ja taudin luonne

Autoimmuunityreoidiitti on lapsuus- ja nuoruusiän yleisin kilpirauhassairaus. Sitä esiintyvyy runsaalla prosentilla lapsista, ja se on tytöillä paljon tavallisempi kuin pojilla Se voi ilmetä kaiken ikäisillä, mutta 85%:lla se alkaa murrosiän kynnyksellä tai murrosiässä. Kyseessä on autoimmuunitauti, joka tarkoittaa sitä, että elimistö muodostaa vasta-aineita ja tulehdussoluja, jotka kohdistuvat omia kudoksia vastaan. Joillakin ihmisillä on olemassa perinnöllinen taipumus autoimmuunitauteihin, mutta niitä tekijöitä, jotka saavat aikaan taudin puhkeamisen, ei tunneta.

Oireet

Taudin tavallisin oire on lievästi tai kohtalaisesti suurentunut kilpirauhanen, joka on useimmiten aristamaton. Joskus kaulalla tuntuu arkuutta ja painon tunnetta sekä nielemisvaikeuksia. Hyvin monet ovat oireettomia, ja autoimmuunityreoidiitti todetaan koulun terveystarkastuksen yhteydessä.

Kilpirauhasen toiminta

Noin puolella autoimmuunityreoidiittia sairastavista kilpirauhasen toiminta on ja pysyy normaalina. Noin kolmasosalla on kilpirauhasen alitoiminta eli hypotyreoosi. Hypotyreoosin oireita ovat hidastunut pituuskasvu, vähentynyt hikoilu, väsymys, painon nousu, hitaus, paleleminen, ummetus, turvotus silmien ympäristössä sekä kalpea, kuiva ja karhea iho. Joskus esiintyy kipuja raajoissa. Oireet ilmaantuvat tavallisesti vähitellen niin, että asianomainen itse eivätkä lähiomaisetkaan niitä heti huomaa.

Noin 5-10 %:lla tauti alkaa lievin kilpirauhasen ylitoiminnan eli hypertyreoosin oirein. Oireet kestävät muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen ja häviävät itsestään. Osalla tilanne vaihtelee kilpirauhasen normaalin toiminnan ja lievän alitoiminnan välillä.

Taudin toteaminen

Taudin diagnoosi perustuu suurentuneen kilpirauhasen löytymiseen ja mahdollisiin muihin oireisiin. Jos kilpirauhanen ei ole suurentunut, tauti tunnistetaan useimmiten hypotyreoosin oireiden, etenkin hidastuneen pituuskasvun perusteella. Diagnoosi varmistetaan verikokeiden avulla. Veressä tavataan kilpirauhasvasta-aineita. Alitoiminta varmistetaan määrittämällä seerumin tyreotropiinin (TSH) ja vapaan tyroksiinin (T4-V) pitoisuudet. TSH on aivolisäkehormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Sen pitoisuus lisääntyy hyvin varhain ennenkuin hypotyreoosista on mitään oireita, sillä se "piiskaa" kilpirauhasta toimimaan paremmin. T4-V on pienentynyt oireisessa hypotyreoosissa, piilevässä hypotyreoosissa sen pitoisuus on vielä normaalialueella. Jos epäillään autoimmuunityreoidiittia, mutta verestä ei löydy kilpirauhasvasta-aineita, diagnoosi voidaan vahvistaa kilpirauhasen ohutneulanäytteellä. Toimenpide on helppo ja vaaraton. Kilpirauhasen koosta ja rakenteesta saadaan hyvä kuva ultraäänitutkimuksen avulla. Jos epäillään hypotyreoosia, määritetään luuston kypsymisaste käden röntgenkuvasta. Luustoikä kertoo, onko kilpirauhasen alitoiminta viivästyttänyt luuston kehitystä.

Hoito

Jos kilpirauhasen koosta ei ole haittaa ja toiminta on normaali, hoitoa ei tarvita. Jos kilpirauhasen koko aiheuttaa kosmeettista tai muuta haittaa, voidaan kokeilla tyroksiinihoitoa. Sen aikana kilpirauhasen koko pienenee vähitellen usein, mutta ei aina. Kun tavoite on saavutettu voidaan hoito keskeyttää ja jäädään odottamaan pysyykö kilpirauhanen pienenä vai alkaako se uudelleen suurentua. Hypotyreoosi hoidetaan aina tyroksiinilla. Pysyvän hypotyreoosin hoito on elinikäinen. Tyroksiinia otetaan tabletteina kerran päivässä aamulla tyhjään vatsaan pienen nestemäärän kanssa, jolloin se imeytyy parhaiten. Hypotyreoosin oireet häviävät muutamassa viikossa tai kuukaudessa, mutta saavutuskasvu kestää pitkään. Jos hypotyreoosi on voimakas ja se on kestänyt vuosia, täyttä saavutuskasvua ei tapahdu. Leikki-iällä ja sen jälkeen alkanut hypotyreoosi ei aiheuta pysyviä henkisen toiminnan häiriöitä. Hoitoratkaisu on vaikeampi niillä, joilla normaali toiminta ja alitoiminta vaihtelevat. Useimmiten heille annetaan tyroksiinihoito, joka myöhemmin keskeytetään ja arvioidaan tilanne uudelleen. Tyroksiinihoidosta ei missään tapauksessa ole haittaa, kun annos on sopiva.

Taudin seuranta

Kaikkia autoimmunityreoidiittipotilaita seurataan poliklinikalla määrävälein, myös niitä, joiden kilpirauhasen toiminta on normaali. Ei ole varmoja keinoja arvioida etukäteen kenen kilpirauhasen toiminta pysyy normaalina ja kenelle kehittyy hypotyreoosi. Hypotyreoosin hoitoa arvioidaan seuraamalla potilaan vointia, pituuskasvua, luuston kypsymistä ja veren TSH- ja T4-V-pitoisuuksia. Käyntiväli on tilanteen normalisoitumisen jälkeen puoli vuotta, aikuisiässä yksi vuosi. Äitiysneuvolassa on muistettava kertoa kilpirauhastaudista, sillä kilpirauhasen toimintatila voi muuttua raskauden aikana. Jos äidin hoito on kunnossa, tauti ei aiheuta haittoja sikiölle.