Ilkka Sipilä
HYKS Lastenklinikka
Hormonit ovat kemiallisia aineita, joita eritetään umpieritysrauhasista. Hormonit kulkeutuvat verenkierron välityksellä kohde-elimiinsä, joissa ne saavat aikaan uusia vaikutuksia tai säätelyjärjestelmän muutoksia. Hormonissa välitetty tieto leviää joka puolelle kehoa toisin kuin hermossa kuljetettu tieto, jolla on tarkasti rajattu kohdealue. Kudoksessa pitää olla vastaanottopäätteitä eli reseptoreja, jotta hormonilla olisi vaikutusta. Jotkut reseptorit välittävät useiden hormonien ja jotkut vain yhden tietyn hormonin vaikutusta. Hormonien tiedonvälitys on yleensä hidas (sekunteja - tunteja) kun taas hermojen välitys on millisekunteja.
Aivolisäke (hypofyysi) on herneen kokoinen rauhanen, joka
sijaitsee keskellä päätä isojen aivojen pohjassa hypotalamuksen
alla. Aivolisäke on hormonitoiminnan keskus, eräänlainen
kapellimestari, joka saa ohjeita hypotalamuksesta ja lähettää
viestejä muille rauhasille ja kudoksille.
Aivolisäkkeen toiminnan vajaus voi syntyä täysin tuntemattomasta syystä, jolloin puhutaan idiopaattisesta vajauksesta tai sille voi olla elimellinen syy. Elimellisiä syitä voivat olla aivoston tavallisesta poikkeava kehitys, sädevaurio esim. kasvaimen sädetyksen seurauksena, kystan tai kasvaimen aiheuttama vaurio, kasvaimen leikkauksen jälkitila tai vaikea pään loukkaantuminen. Vajausta aiheuttava vaurio voi kohdistua aivolisäkkeeseen tai sen toimintaa säätelevään hypotalamukseen.
Herkimmin aivolisäkkeessä vaurioituvat kasvuhormonia tuottavat solut ja KH:n puutos voi jäädä ainoaksi ilmentymäksi. Seuraavina ovat herkkyysjärjestyksessä LH ja FSH, TSH ja ACTH. Myös ADH:n toiminnan vajaus voi syntyä täysin riippumatta muiden aivolisäkkeen hormonien toiminnasta. Vaurion seurauksena syntyvät tautitilat voivat olla yksittäisen hormonin tai useamman hormonin samanaikaisia puutoksia.
Aivolisäkkeen toimintaa voidaan harvoin selvittää yksittäisellä verikokeella, vaan tarvitaan erityisiä rasituskokeita. Kasvuhormonin eritystä voidaan tutkia aiheuttamalla verensokerin lasku insuliinilla tai antamalla KH:n eritystä lisääviä aineita (esim. arginiini, klonidiini) ja mittaamalla sen jälkeen KH:n pitoisuuksia. LH:n ja FSH:n erityksen tutkimiseksi annetaan näiden eritystä lisäävää hypotalamuksen hormonia GnRH-kokeessa, TSH:n eritystä antamalla TRH:a. ACTH-eritystä voidaan tutkia epäsuorasti insuliinikokeen jälkeen tai antamalla eritystä lisäävää CRH:a. ADH:n erityksen tutkimiseksi tarvitaan erityinen vedenpidätyskoe.
Aivolisäkkeen toiminnan vajauksen syyn selvittämiseksi on yleensä tehtävä kuvantamistutkimus, joka mieluiten on magneettikuvaus (MRI). Nykyisillä laitteilla voidaan varsin pienetkin poikkeavuudet todeta kertakuvauksella, mutta tutkimus joudutaan joskus toistamaan. Yleisin kuvauksessa löydettävä hyvänlaatuinen muutos KH:n puutoksen aiheuttajana on aivolisäkkeen varren poikkeava kapeus.
Kaikkien aivolisäkkeen hormonien vajauksille löytyy korvaushoidot, joista tarkemmin kutakin hormonia käsittelevässä luvussa. Korvaushoito perustuu joko aivolisäkehormonin antamiseen (esim. KH, ADH ja joissakin tapauksissa FSH) tai kohde-elimen tuottaman hormonin antamiseen (esim. kilpirauhashormoni tyroksiini, lisämunuaisten kortisoni tai sukupuolihormonit)